"Tervetuloa kothiin tytär!"

Alku on lähteny tosi hyvin käyntiin, jos järjetöntä flunssaa ei lasketa mukaan. Välillä tuntuu, että oon ihan pulassa ku joudun pidättelemään yskää asiakkaita palvellessa. Pelkäsin vähä, että miten mun alku lähtee käyntiin joidenkin muutosten takia hotellilla. Mutta äkkiä asiat palautu mieleen ja nyt oon jo kun vanha tekijä ;)) Ja kaiken lisäks oon puhunu näiden 4 päivän aikana englantia enempi kun koskaan ikinä Suomessa ollessa. Hotellissa majoittuvista varmaan puolet kuuluu ryhmään "kansainväliset".

Huomenna ja ylihuomenna mulla on vapaapäivät, mutta sitten sunnuntaina taas työt kutsuu. Nyt musta on alkanu taas tuntua, että tuo työ on kun tehty mulle. On niin kiva kohdata erilaisia ihmisiä, vaikka välillä saattaa tulla parikin lapiollista paskaa niskaan. Ihan kun se olis mun vika, että ulkona tuulee tai kylpylään pitää ottaa omat pyyhkeet mukaan. Sekään ei oo mun vika, että netti on hidas, koska linjoilla on n. miljoona turistia. Silti täytyy vaan jaksaa hymyillä asiakkaalle, ottaa syyt niskoilleen ja kiittää palautteesta.

Hieman etukäteen pohdin jo työkavereiden reaktiota mun paluuseen. Muistaako kukaan mua? Haluuko kukaan enää edes nähdä mua? Mutta pelko oli turhaa! Ihmiset vilkutteli jo kaukaa ja tuli halailemaan mua toivottaen tyttären tervetulleeksi kothiin.

Niin, tuo toivotus on saanu mut pohtimaan, että ehkä mun koti voiskin joskus olla täällä.

Asuisin tämmösessä mökissä...

keskellä....

tämmösiä maisemia..

ja hoitasin mun omia poroja(:

Niin ja tosiaan täällä on ihan normaalia, että työkaverit kuttuu mua tyttäreks. Kerkesin tottua siihen jo syksyllä, vaikka aluks hiukan ihmetytti. Mutta nyt oon huomannu, että se tuo vaan lisää kotosuutta tähän touhuun ja oon ihan mielelläni kaikkien "tytär". Vaikka tietty oon aina ja iankaikkisesti isintyttö♥

Palaillaan taas!

Jenni

P.s Kuvat on googlesta ja yleltä(: