Junassa...

Noin kuukaus sitten kirjottelin autossa. Nyt junassa.

Oon ollu kauheen huono kirjotteleen nyt viime aikoina, mutta jotenki aina työpäivän jälkeen ei jaksa kirjottaa. Työssäoppimispäiväkirjaakaa en oo kirjottanu kuukauteen:D

Ihan ekana täytyy mainita siitä, että ei hemmetti mikä tunnelma oli Niiralan Montussa maanantai-iltana! Kyllä sattu saksan kirjotukset hyvään aikaan. Koko halli kannusti ja huusi ja taputti ja aaltokin kiersi hallin kolme kertaa. Tänään sitten katellaan miten käy, alkaako Bluesin kesäloma ja ostellaanko Kuopiossa huomenna lippuja jo välieriin vai vasta niihin "tarvittaessa" peleihin(: Kyllä saa ylpeenä kertoo olevansa savolainen, kun kattelee poikien(jonkun mielestä miesten) menoa jäällä!

Istun siis iki-ihanan VR:n pikajunassa 701 matkalla Rovaniemelle. Rovaniemeltä hyppään bussiin, joka on matkalla Kilpisjärvelle, mutta jään jo Kittilässä pois. Siellä vaihdan bussin henkilöautoon, jolla pääsen kotiin tunturiin(: Kävin siis Savossa kotona pistäytymässä sen verran, että saksan yo-kokeen tein ja kävin KalPan pelissä. Ja tietty kummipoikaa piti käydä moikkaamassa. Siellä olikin vissiin ollu hiukan ikävä. Tai ainaki sylissä oli ruuhkaa siihen malliin ja siitäkin käytiin keskustelua, että kuka nukkuu mun vieressä. Tiistaina sitten kun todettiin että lähden huomenna(tänään) takasin Ylläkselle, niin pikku neitikin totes, että "Minulla on ikävä"(:

Tietysti mullakin oli ja on ikävä kaikkia, mutta ristiriitaisen asiasta tekee tunne siitä, että mun koti on myös Ylläksellä. Jos äiti ja mummot sais päättää, ni mua ei varmaan päästettäs mihinkään. Ne on sanonu niin joka kerta, kun mun tieni on käyny toiselle puolelle Suomea tai Eurooppaa. Mutta musta vaan tuntuu, että mut on luotu liikkumaan. Laskeskelin tuossa, että sen jälkeen kun muutin pois kotoota, nii pisin aika jonka olen asunut samassa paikassa(asunnossa) on 10kk. Johon mahtuu kesän ja 2kk:n Ylläksen mittanen katko. Ehkä mä joskus asetun aloilleni. Mutta ken tietää minne... Ylläkselle, Kuopioon, Wieniin? Kenties muualle Suomeen tai Eurooppaan?
Mutta just nyt musta tuntuu siltä, että haluun nauttia nuoruudesta ja siitä vapaudesta, että voin pakata laukkuni ja lähteä. Kukaan tai mikään ei estä mua menemästä. Tai no, äiti ja mummot edelleen kovasti yrittää, mutta kyllä ne on sen ymmärtäny, että vaikka menen, nii tulen myös takasin(:

Äiti, Isi, Mummot ja Ukki ja kaikki muut ootte rakkaita<3

kipeenä

Hei vaan taas!

Nyt en oo kerenny kirjottaa piiiiitkään aikaan, kun töissä on ollu nii hirmunen kiire. Oon ollu täällä nyt sen 3 viikkoo ja koko kolme viikkoo asiakkaita on ollu joka paikka täynnä. Onneks hiihtolomasesonki on nyt ohi! WUHUU! Kaikki teki tosi paljo töitä ja itekki tein 12 päivää töitä ilman vapaita. Ja nyt kun alko vapaat ni oon kipee... Kävin eilen lääkärissä ja mulla on viruksesta johtuva flunssa. Eli ei auta kun kärsiä. Tän ja huomisen päivän vietän sairaslomaa ja arvatkaa missä paistaa aurinko täydeltä terältä. No TÄÄLLÄ tietysti. Just sillon ku meikäläisen pitää pysytellä kotona.  Noh, mikä oliskaa mukavempaa ku istua sisällä lukemassa saksan kirjotuksiin näin kauniina päivänä? Olkaa kateellisia (;

Kauheeta ajatella, että mulla on enää 4 viikkoo aikaa täällä! Ihan kertakaikkisen kamalaa suorastaan! Kaks kämppistä on jo päättäny harjottelunsa ja muuttanu pois meijän ihanasta harkkari-kämpästä. :( J lähti keskiviikkona ja A eilen. A vei mennessään myös meijän huushollin ainoan auton. Lauantaina saadaan V:n kanssa uus kämppis ja seuraavalla viikolla tulee toinenkin!

Loppuun vielä muutama valokuva(tällä kertaa ihan itse otettuja;)) ja sitten syvennyn noihin saksan kirjoihin!

Ylläksen huipulta

Kammi 718, ravintola Ylläksen huipulla

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!

"Tervetuloa kothiin tytär!"

Alku on lähteny tosi hyvin käyntiin, jos järjetöntä flunssaa ei lasketa mukaan. Välillä tuntuu, että oon ihan pulassa ku joudun pidättelemään yskää asiakkaita palvellessa. Pelkäsin vähä, että miten mun alku lähtee käyntiin joidenkin muutosten takia hotellilla. Mutta äkkiä asiat palautu mieleen ja nyt oon jo kun vanha tekijä ;)) Ja kaiken lisäks oon puhunu näiden 4 päivän aikana englantia enempi kun koskaan ikinä Suomessa ollessa. Hotellissa majoittuvista varmaan puolet kuuluu ryhmään "kansainväliset".

Huomenna ja ylihuomenna mulla on vapaapäivät, mutta sitten sunnuntaina taas työt kutsuu. Nyt musta on alkanu taas tuntua, että tuo työ on kun tehty mulle. On niin kiva kohdata erilaisia ihmisiä, vaikka välillä saattaa tulla parikin lapiollista paskaa niskaan. Ihan kun se olis mun vika, että ulkona tuulee tai kylpylään pitää ottaa omat pyyhkeet mukaan. Sekään ei oo mun vika, että netti on hidas, koska linjoilla on n. miljoona turistia. Silti täytyy vaan jaksaa hymyillä asiakkaalle, ottaa syyt niskoilleen ja kiittää palautteesta.

Hieman etukäteen pohdin jo työkavereiden reaktiota mun paluuseen. Muistaako kukaan mua? Haluuko kukaan enää edes nähdä mua? Mutta pelko oli turhaa! Ihmiset vilkutteli jo kaukaa ja tuli halailemaan mua toivottaen tyttären tervetulleeksi kothiin.

Niin, tuo toivotus on saanu mut pohtimaan, että ehkä mun koti voiskin joskus olla täällä.

Asuisin tämmösessä mökissä...

keskellä....

tämmösiä maisemia..

ja hoitasin mun omia poroja(:

Niin ja tosiaan täällä on ihan normaalia, että työkaverit kuttuu mua tyttäreks. Kerkesin tottua siihen jo syksyllä, vaikka aluks hiukan ihmetytti. Mutta nyt oon huomannu, että se tuo vaan lisää kotosuutta tähän touhuun ja oon ihan mielelläni kaikkien "tytär". Vaikka tietty oon aina ja iankaikkisesti isintyttö♥

Palaillaan taas!

Jenni

P.s Kuvat on googlesta ja yleltä(:

Autossa

Niin, siellä mä olen. Autossa matkalla Ylläkselle. Äsken pysähdyttiin Tupoksella aamupalalla ja nyt saadaan jatkaa matkaa auringonpaisteessa(: Seuraavat 7viikkoo asustelen siis siellä tunturin kupeessa ja nautin kauniista keleistä ja maisemista. Ja tietty hymyilen nätisti asiakkaille :)

Tiedän, että oon ollu viime viikkoina huono bloggari, mutta kun on ollu niin paljo tekemistä ja oon ollu laiska :D Koeviikko kun loppu, nii sitten ooteltiin palautus päivää joka meni enemmän tai vähemmän putkeen. Sain yhteiskuntaopista E:n eli 9!!! Ja sit enkusta 6-, saksasta 5 ja 7+ ja kemiasta 7- muistaakseni. En ymmärrä noita kielikokeita, ku kuitenki puhun muuten hyvää saksaa ja enkkua, mutta kokeissa sitten kaikki tieto ja taito katoaa :D

Tällä viikolla oli sitten keskiviikkona lyhyen saksan ylioppilaskuuntelu! Mä luulen että se meni ihan hyvin, mutta keskiviikkona se sitten nähdään. (: Jännitin tosi paljo sitä ja heräsin jo viideltä aamulla vahtimaan kelloo, etten myöhästy. (enkä siis omasta tahdostani) Ja näin painajaistaki että lakkiaisissa tajusin mun yo-lakin olevan vielä kaupassa :D Menin sitten äitille siitä kertomaan ja äiti totes että ''et sinä sitä tarvihe''. Thanks mom! :D

Ja sitten torstaina koitti finally se päivä mitä oli ootettu, nimittäin PENKKARIT! Koululle nautittiin herkuista ja ohjelmanumeroista ja tietty kiusattiin ykkösiä ja kakkosia. ;)) Sitten lähettiin ajelulle rekoilla ja huudettiin ja heiteltiin karkkia :D Illasta sitten jokainen varmasti tietää mitä kaikki(suurin osa) abeista on tehny ja sen ansiosta koko eilispäivä meni enemmän tai vähemmän "kipeänä".  ;))

Ja loppuun muutama kuvamuisto penkkareista!

Disco-Diiva, Punahilkka ja Pingviini

Punahilkka

Meijän rekka!

Koitan nyt Ylläksellä ollessa kirjotella ahkerammin, kun mulla on mokkulaki joka toimii sielläkin!

<3 Jenni