Juhannus, Tärkeitä ihmisiä ja Siivousintoilua

Heipsan taas!
Oon ollu enemmän tai vähemmän jäässä tän blogin kanssa. Viikko sitten sunnuntaina kotiuduin sieltä Wienistä ja seuraavana päivänä kumminkulta tuli yökyläilemään. Sitten tosiaan siivosin kolme päivää. Eikä johdu kummipojan vierailusta. Ensin äiti pakotti ja sitten muhun iski kauhee siivous vimma. Tyhjensin koko saunan ja kylppärinki ja puunasin sellasista paikoista, joita kukaa ei oo varmasti ikinä löytäny. :DD

Torstai-iltana sit kävin hakemassa rakkaan ystäväni junalta meille juhannuksen viettoon. Juhannus meniki paljon syödessä, lautapelejä pelatessa ja nauraessa. :D Eilen oltiin myös reippaita ja kierrettiin huuhkajankierros. Se on sellanen 8 km pitkä luontopolku. Sai olla kyllä tyytyväinen itteensä sen jälkeen! Tänään sit kuskailin Ellua takas junalle ja kohti Turkua.


Juhannusmaisemia(:


Loppupäivän oon siivonnu. TAAS! Tällä kertaa oon vaatekaapin kimpussa. Hermo meni ku ei sinne mahtunu mitään ja aina kaikki vyöry niskaan, kun avas oven eikä sieltä kyllä löytänykkä mitää! Päätin et ainaki puolet lähtee kirpparille. Lopputulos oli vähä eri... Poistoon lähti hame, farkut ja tuulipuvunhousut. ;D Säälittävää, mutta ku en halua luopua mistään! (Pyysin äidiltä tossa viikko sitten uutta mekkoo veljen rippijuhliin. Ehkä mä en tarvii, siivotessa juhlamekkosaldoks muodostu 8 juhlamekkoo+mun dirndl, joka sopii myös juhla-asuks. :D)
Meinasin laittaa kuvia vielä lisää, mutta toi nyt jumahti jostain syystä! Niitä siis lisää myöhemmin(:
♥Jenni

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan?"

Niimpä, ei kukaa. Mun aika täällä Wienissä loppu just sillon, kun maailma anto kaikkein parastaan ja kaikki oli taas hyvin. Palasin Suomeen ja nyt oon taas täällä! Siks aattelinki kirjottaa siitä, että millasia tunteita mussa heräs tänne saapuessa. Pelkoa, epävarmuutta, iloa, haikeutta...
Ensinnäkin olin suunnattoman ilonen, että pääsin tulemaan! Olin yhtä hymyä koko matkan, kun ees aattelin, että pääsen mulle niin rakkaaseen kaupunkiin. Mun toiseen kotiin! Loistin kilpaa auringon kanssa. Vielä lentokentällä astellessa ilo ja onnellisuus oli ainoot tunteet mitä mulla oli. Mutta sitten. Se hetki koitti, että piti ottaa laukku hihnalta ja mennä ulos niistä ovista ''ulkomaailmaan''. Muistan sillon n.10 kk sitten sen fiiliksen, kun mietin että tuolla mun uus perhe oottaa. Nyt se perhe ei oottanukkaan siellä. Itse piti selviytyä S-bahnille ja sieltä hotellille. Tämä oli se hetki kun muut tunteet alko nousta myös pintaan. Mieleen nousi kysymyksiä ''Entä jos?'' ''Mitä jos en osaa?'' ''Mitä jos tapahtuu näin?'' Pieni pelkokin alko nostaa päätään.

Kun pääsin S-bahnilla Landstrassen metropysäkille ja niin tutulle U3-linjalle, haikeus nosti päätään. Kuinka monta kertaa mä meninkään tän pysäkin ohi, sillon kun asuin täällä? Kun pääsin hotelliin olin niin väsyny, että nukahdin tunteiden sekamelskaan. Seuraavana aamuna aloin taas miettiä asioita. Kavereita koulussa. Vaihtarikavereita. Hostperheitä. Ajatukset risteili suuntaan jos toiseen. Mietin, että millasia reaktioita kavereissa herää mun näkemisen myötä. Miten mä ite reagoin? Entä jos sillon niin rakkaat kaverit ei haluukkaan nähä mua? Kaikki tällane ''epävarmuus'' nosti päätään, kun istuin metrossa kohti Stephansplatzia.

Kun pääsin kulkemaan metrolla, shoppailemaan Mariahilferille, Grabenille ja Kärtnerstrasselle ja näin Stephansdomin, tunsin sen, että mä oon kotona♥ Totta kai mun on hyvä olla Suomessaki siellä metsien perukoilla, mutta tää on toisenlaine koti. Oon aina tykänny asua Suomessa ja Kuopiossa, mutta melko varmasti jokanen on joskus pikkutyttönä ja vielä vähä isompanaki haaveillu siitä suurkaupunkielämästä Starbucksin kanssa. Nyt mulla on ne molemmat! Aattelen aina, et mulla on Suomessa oma elämä ja Itävallassa oma, enkä periaatteessa halua sekottaa niitä. Kummassaki maassa mulla on omat kaverit, molemmat yhtärakkaita. Ainut ero on, että täällä mulla ei oo pysyvää kotia, jonne mennä ilmottamatta.

Kun keskiviikkona menin käymään koululla, fiilikset alko taas seilailla edes takasin ja kaikki koulukavereiden kanssa koetut jutut alko pyöriä päässä pikakelauksessa. Schulball, akvaariopäivä, hyppytunnit. Sitten koitti se hetki, että näin ekan mun luokkalaisen. Ja kohta tuli muut perässä. Voi sitä haluksien ja riemun määrää. Tätä oli odotettu 4 kuukautta. Eilen näin vielä muutaman kaverin, joita en keskiviikkona nähnyt ja ehdottomasti hauskin reaktio oli, kun eräs ystävä minut nähdessään alko pomppia tasajalkaa, kiljua ja heiluttaa käsiään. :D Olin heti samalla tavalla mukana porukassa, kuin sillon kun lähdin pois viimeksi.

Tänään tuli sitten taas se pelkäämäni hetki. Sanoa hyvästit taas kerran. Minä huonona hyvästelijänä tietysti itkin jo aamulla kun heräsin. Olin koululla kokonaiset 15 minuuttia jotka oli täynnä itkua, halauksia ja lupauksia nähdä pian. ''3 kuukautta, niin sitten nähdään taas. Facebook on keksitty ja skype. Kyllä me selvitään!''

Tuli vähän romaani, mutta ei tällasesta aiheesta voi kirjottaa lyhyesti(: sunnuntaina palaan Suomeen ja sitten alotan yhen kivan 'projektin' täällä blogissa(:
Bis dann,
Jenni

Loppuun vielä muutama kuvamuisto ♥



Vika koulupäivä♥



Niko, Nici ja Remo♥

Debbie ja Martina♥

Minä ja Debbie♥



One day at aquarium! Was kann man sagen? :D




Martina ja Minä♥




Martina ja David♥



Wien, Mein Traumstadt!

Täällä ollaan ja rahat on tuhlattu! No ei vaiskaan. Täällä tosiaan ollaan, mutta rahaa on vielä(:
Eilen illalla n.20:30 Itävallan aikaa löysin kuin löysinkin perille. Välillä meinas epätoivo vallata mielen kun raahasin matkalaukkua melkein kilometrin matkan metrolta tänne. Mutta kun pääsin perille, olin enemmän kuin onnellinen!

Aamulla sitten hyvin nukutun yön jälkeen suuntasin kohti Innere Stadtia ja Stephansplatzia. Onnistuin hillitsemään itteeni sen verran, että ostin vaan hameen, huivin, laukun, ruokaa ja sateenvarjon. Sateenvarjoki siks, että unohdin oman kotiin. :D Olin fiksu ja marssin matkan varrella Billaan(ruokakauppa) ja ostin ruokaa tänne huoneeseen, niin säästän rahaa kun ei tarvi mennä ravintolaan. :D Seuraavaksi muutama kuva Kärtner Strasselta ja Grabenilta.



En edes uskaltanu harkita sisään menoo. Vähä erijuttu ku Timanttiset Kuopion Prismal.




Tämänki jätin väliin. Meinasin pyörtyä kun katoin tuon mekon hintaa, joka on ton miehen edessä. Vähän yli 2000€, kiitos!




Chanel, jätin välistä.





Tännekään(ylläripylläri) en sisään uskaltautunu. Se tuimakatseinen vartijamies piti huolen siitä. (ja tässä vaiheessa äiti on kiitollinen :D) Seuraavalla Wienin reissulla voisin tänne mennäkin(:



Ja kadussa on tällanen laatta kyseisen putiikin edessä.

Suunnittelin, että lähtisin vielä pyörimään tuonne ja nauttimaan kauniista säästä, mutta nyt se sää onkin vähemmän kaunis. Nimittäin sataa vettä. Ehkä mä silti rohkaistun ostamani sateenvarjon voimin ja suuntaan tuonne ulos! Ei täällä liian usein pääse käymään. Huomenna sitten luvassa Mariahilferstrasse ja kaikki ihanat kaupat!

Tschüs! ♥

I'm going to enjoy about my life!

Tässä tulee nyt tällane pikanen maanantaiaamun postaus. Mä oon nimittäin lähdössä matkalle! Tuolla mun pinkki matkaaukku oottaa mua(: 14:15 Rissalasta nousee finnairin kone, jonka suuntana on Helsinki. Sitten 17:05 Helsingistä noustaan lennolle AY767, jonka suuntana on WIEN!♥ Mä lähden tapaamaan mun rakkaita ystäviä Itävaltaan!! Oon jo ihan innoissani, vaik matkalaukku on viel auki ja puolet puuttuu!(Ei sentäs, viime hetken lisäykset vaa puuttuu((:) Ja kuvitelkaa! Matkalaukku on puoliks tyhjä. Heheee, Mahtuupahan shoppailun tulokset sekaan (; Lupasin kyllä äitille, että en shoppaile ihan hirvesti. :D Katotaa miten käy. Nyt täytyy tosiaan rientää! Mummo tulee hakemaan mua parin tunnin päästä ja oon tääl viel yökkäris. En oo varma netinkäytöstä hotellissa, kun lähteestä riippuen se vaihtelee ilmasesta maksulliseen. Jos se on hirveen kallis, ni tyydyn olemaan ilman nettiä ja sillon jää postailuki. Mut kirjotan kyllä sitten kun palaan sunnuntaina Suomeen(:

Have a nice and sunny(hopefully) week!♥
Bis bald!

Hellevaroitus!

Ja mä oon töissä! Jippikayjei! Tätä mä oon aina halunnu. Oon kunnolla panostanu ruskettumisee, ostin aurinkokapselei ja sellast aurinkorasvaa joka edistää pigmentin kehittymistä. Ja just sillo ku on priima keli ni mä oon töissä... Noh, onneks mul on aikaa sit työpäivä jälkee ja raha on aina tarpee! (:

Lauantaina moni juhli valmistujaisiaan ja lakkiaisiaan, mut mä saan odotttaa viel kaks vuotta. Sit toivon mukaa on mun vuoro. Me ei myöskää käyty kenenkää juhlissa, joten lauantai meni kotosalla ja mummolassa. En jaksanu edes lähtee minnekkä, ku olis tullu kauheeta säätämistä asioista. Ja olin taas yhden yön mummon seuraneitinä. (:

Nyt jatkan enemmän tai vähemmän järkevän leffan kattomista, Johnny English :D

ciaoo!(: