Noin kuukaus sitten kirjottelin autossa. Nyt junassa.
Oon ollu kauheen huono kirjotteleen nyt viime aikoina, mutta jotenki aina työpäivän jälkeen ei jaksa kirjottaa. Työssäoppimispäiväkirjaakaa en oo kirjottanu kuukauteen:D
Ihan ekana täytyy mainita siitä, että ei hemmetti mikä tunnelma oli Niiralan Montussa maanantai-iltana! Kyllä sattu saksan kirjotukset hyvään aikaan. Koko halli kannusti ja huusi ja taputti ja aaltokin kiersi hallin kolme kertaa. Tänään sitten katellaan miten käy, alkaako Bluesin kesäloma ja ostellaanko Kuopiossa huomenna lippuja jo välieriin vai vasta niihin "tarvittaessa" peleihin(: Kyllä saa ylpeenä kertoo olevansa savolainen, kun kattelee poikien(jonkun mielestä miesten) menoa jäällä!
Istun siis iki-ihanan VR:n pikajunassa 701 matkalla Rovaniemelle. Rovaniemeltä hyppään bussiin, joka on matkalla Kilpisjärvelle, mutta jään jo Kittilässä pois. Siellä vaihdan bussin henkilöautoon, jolla pääsen kotiin tunturiin(: Kävin siis Savossa kotona pistäytymässä sen verran, että saksan yo-kokeen tein ja kävin KalPan pelissä. Ja tietty kummipoikaa piti käydä moikkaamassa. Siellä olikin vissiin ollu hiukan ikävä. Tai ainaki sylissä oli ruuhkaa siihen malliin ja siitäkin käytiin keskustelua, että kuka nukkuu mun vieressä. Tiistaina sitten kun todettiin että lähden huomenna(tänään) takasin Ylläkselle, niin pikku neitikin totes, että "Minulla on ikävä"(:
Tietysti mullakin oli ja on ikävä kaikkia, mutta ristiriitaisen asiasta tekee tunne siitä, että mun koti on myös Ylläksellä. Jos äiti ja mummot sais päättää, ni mua ei varmaan päästettäs mihinkään. Ne on sanonu niin joka kerta, kun mun tieni on käyny toiselle puolelle Suomea tai Eurooppaa. Mutta musta vaan tuntuu, että mut on luotu liikkumaan. Laskeskelin tuossa, että sen jälkeen kun muutin pois kotoota, nii pisin aika jonka olen asunut samassa paikassa(asunnossa) on 10kk. Johon mahtuu kesän ja 2kk:n Ylläksen mittanen katko. Ehkä mä joskus asetun aloilleni. Mutta ken tietää minne... Ylläkselle, Kuopioon, Wieniin? Kenties muualle Suomeen tai Eurooppaan?
Mutta just nyt musta tuntuu siltä, että haluun nauttia nuoruudesta ja siitä vapaudesta, että voin pakata laukkuni ja lähteä. Kukaan tai mikään ei estä mua menemästä. Tai no, äiti ja mummot edelleen kovasti yrittää, mutta kyllä ne on sen ymmärtäny, että vaikka menen, nii tulen myös takasin(:
Äiti, Isi, Mummot ja Ukki ja kaikki muut ootte rakkaita<3
