Huomasin tässä...

että mä vihaan sitä ku mua komennellaan!
Mulla ei oo siis mitää auktoriteettejä(opettajat, työnantajat yms.) vastaan. Mutta sitte jos joku tulee pätemään jotai, että mun pitäs tehdä tää asia eritavalla yms. ni sillo alkaa savuta! Mä muutin kaks vuotta sitte pois kotoota ja opin itsenäiseks. Opin tekee asiat niinku ITE haluun ja niinku tuntuu parhaalta. Tiskaan just nii usei ku haluun tai oon haluumatta. Nyt ku oon ollu kesän kotona ja totta kai porukat käskee mun tehdä kotitöitä. Ja tietty just sillo ku oon sohval hyväs asennos, kuulokkeet korvil ja leffa alkaa ni kuuluu ''Jenni, täytä tiskari HETI!'' KJFSDGÖFSLNSB Komenteleva äänensävy saa mut kiehumaa! Just eilen ku ukki, isi ja äiti rakens meijä liiteriä ja mun ois pitäny mennä siivoomaa jotai puunkuorii tuolt kauhee läjä ja viel tihkusatees. Ilmotin et mä en siivoo yhtää kuorta nii kaua ku sataa. Sit mummo pakotti mut talikon vartee ja oli niin lähellä, että en huidellu mummoo sil talikol. Nii paljo ku mummoo rakastanki!♥ Se oli vaa liikaa et satees joutu tonne. :D Ja sit jos sattuu olee viel hiuka Draama Queenin vikaa, ni soppa on valmis. ;)) Kunnon itkuraivarit helpottaa kummasti! :D
Mut toisaalta mä en suutu kovin helposti. Oon monesti kuullu olevani ku iskä. Äiti ja mun veli syttyy molemmat ku katajapuska, jos vähä ärsyttää. Isin kans ollaan paljo rauhallisempia, mutta sit jos suututaan ni muiden on syytä paeta ja kauas. :D


Näytin varmaa tolta eilen. :DD

Ja sit ku on viel se vaiva, et en voi ikinä myöntää olevani väärässä! Vaikka kuinka tietäsin olevani vääräs, ni silti on vaa pakko väittää vastaan. Mul ei anna luonto periks myöntää olevani väärässä. Tosin mun lähipiiri on oppinu antamaan mulle periks väittelyis(jos sellaseen sattuvat joutumaan mun kans), koska tietävät että mä en luovuta ennen ku oon voittanu(vaikka tosiaan tiedän olevani vääräs). :D Ja joka kerta ''voitettuani'' väittelyn, oon hemmetin ylpee itestäni ;)

Tällanen postaus tällä kertaa. (: Nyt täytyy suunnata nukkumaa, huomenna on taas yks työpäivä lisää! Vika viikko menossa. Ens maanantaina suuntana Saariselkä ja rippileiri!

Tallinnaa

Kesän reissu nro 2 on ohi! Meikäläine kävi pyörähtämässä Tallinnassa mummon ja kahden isotädin kanssa. Vaikka seura oliki hitusen iäkkäämpää, nii hauskaa meillä oli! Tiistaina hypättiin Pohjolan Matkojan bussin kyytiin Lapinlahelta ja suunnattiin kohti Katajanokan terminaalia ja Tallinnaa. Oltiin yö laivassa ja keskiviikkoaamuna rantauduttiin Tallinnaan. Ekaks suunnattiin aamupalalle Radisson Blu Olümpiaan(siellä oli muute nuorten yleisurheilun em-kisat ja paljo komeita urheilijoita ;)). Sen jälkee mentiin Rocca Al Maren ostoskeskukseen alennusmyyntiin ja tein supermahtavan löydön Stockmann Outletista! Vilan ihana mekko hintaan 11,70€!!!! Luulin maksavani mekosta 25€ ja sitte kuulinki et se maksaaki vaa 11€. Täti nauro mun ilmeelle vielä kotimatkallaki. :D Rocca Al Maren jälkee suunnattiin minnekkäs muualle ku Super Alkoon. :D Kyllä ihmisten pitää olla hulluja ku kantavat viinaa sieltä selkä vääränä. Okei, itekki kiskoin reilu 40 litraa alkoholipitosta juomaa satama-altaan ympäri bussille. :D Tosin kaikki ei ollu mulle! Tulomatka meni iha kokonaa nauraessa ku toiset yritti nukkua ja kotii tultiin eilen aamulla joskus klo 4 jälkeen. :D olin ihan hemmetin väsyny ja tänä aamunaki nukuin pommiin ku töihi piti rientää! Kuvat on taas kerran kamerassa ja niistä saatte nauttia myöhemmin(:
Tänää mun kummi tulee kylään, eikä olla nähty vuoteen! Ja huomenna on varpasjärven perinteiset maalaismarkkinat.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Voi vimpula!

Rupesin äsken sovittamaan mekkoo, jonka aion pukea mun veljen konfirmaatioon. Ja arvatkaa mitä! Vetskari ei mene kiinni! Voi ärrrrrrrr ja argh! Kun tulin Itävallasta Suomeen helmikuussa, mekko meni loistavasti päälle. Helvetin kotiinpaluukilot. Mut tosiaan päätin, että 29 päivän päästä mä mahdun tohon saamarin mekkoon! Ja jos en mahdu, nii puen sen silti.(Joten parempi mahtua ;))) Kuvaa ei nyt tähän hätään löytyny mekosta, mutta sitten kun se mahtuu päälle, niin kuvaa pukkaa. Pitäkää peukkuja!

Aurinkoista viikonloppua kaikille! (:

Elämä hösseliks!

Mä sekosin tänään ihan totaalisesti. Olin töissä vaa muutaman tunnin ja kotiin päästyä olin suunnitellu mun elämän jo sekasi. Mun suunnitelmissa oli kirjottaa ylioppilaaks ja valmistua amiskalta 2013 keväällä. Nyt päätinki, että valmistun 2012 jouluna. Välillä kerkesin jopa miettiä, että kirjotan ylioppilaaks ens keväänä! Eli olisin kirjottanu keväällä 4 ainetta, mutta todettiin, että amiska ei kerkee samaan tahtii, ni koitan valmistua 2012 jouluna. Saa sit juhlia ammattia ja valkolakkia samaa aikaa(: 

Ja söin äsken puoltoista kiloo mansikoita. Mun mansikkakiintiö on hetkeks täynnä kiitos! :S

Ja kohta mä lähen sivistämään itteeni! Teatteriin nimittäi. Tosin vaa tollaseen kesäteatteriin, mutta silti! ;D

always so late...

Joo-o. Oon taas yhen kerran monta viikkoo jälessä. :D En ees muista enää, mitä kaikkee on tapahtunu. No joka tapauksessa mulla alko työt heinäkuun alussa ja siinä onki menny kaikki aika. Oon ollu nii väsy, että en oo jaksanu ees keksiä aihetta blogiin.
Mun piti viime viikonloppuna mennä Ruisrockiin, mutta rahanpuutteessa jouduin perumaan reissun ja päädyin partioleirille keskelle kauneinta Suomen luontoa. Eikä tarvinnu olla yksin! Hyttysiä ja muita lentäviä ötököitä oli ainaki miljoona. Ja tietty ötökökät+siitepöly+aurinko=allerginen reaktio ja lauantaina matkasinki päivystykseen hakemaan lääkettä. Mulla oli kädet, jalat, yläselkä ja rintakehä täynnä ihottumaa ja kutitti ihan hemmetisti! Hengissä ollaan kuitenki((: Mahdollisia leirikuvia tulee myöhemmin, jos ykskään otos on onnistunu :D
 Ens tiistaina mä suuntaan taas reissuun! Suuntana on Tallinnan risteily mummon ja kahden tätini kanssa. Mennään bussilla Helsinkiin ja sieltä Viking Linen XPRSillä Tallinnaan. Siellä on sitten päivä aikaa shoppailla. Ensi mennään Rocca Al Maren ostoskeskukseen ja sen jälkeen kaupungille. Onko kellään hyviä vinkkejä? (:
Ja kauhukseni huomasin, että lomaa on enää muutama viikko jälellä! Noh, toisaalta kiva, että koulu alkaa taas!
Koitan kirjotella nopeempaan tahtiin taas(:
Ciao♥

Juhannus, Tärkeitä ihmisiä ja Siivousintoilua

Heipsan taas!
Oon ollu enemmän tai vähemmän jäässä tän blogin kanssa. Viikko sitten sunnuntaina kotiuduin sieltä Wienistä ja seuraavana päivänä kumminkulta tuli yökyläilemään. Sitten tosiaan siivosin kolme päivää. Eikä johdu kummipojan vierailusta. Ensin äiti pakotti ja sitten muhun iski kauhee siivous vimma. Tyhjensin koko saunan ja kylppärinki ja puunasin sellasista paikoista, joita kukaa ei oo varmasti ikinä löytäny. :DD

Torstai-iltana sit kävin hakemassa rakkaan ystäväni junalta meille juhannuksen viettoon. Juhannus meniki paljon syödessä, lautapelejä pelatessa ja nauraessa. :D Eilen oltiin myös reippaita ja kierrettiin huuhkajankierros. Se on sellanen 8 km pitkä luontopolku. Sai olla kyllä tyytyväinen itteensä sen jälkeen! Tänään sit kuskailin Ellua takas junalle ja kohti Turkua.


Juhannusmaisemia(:


Loppupäivän oon siivonnu. TAAS! Tällä kertaa oon vaatekaapin kimpussa. Hermo meni ku ei sinne mahtunu mitään ja aina kaikki vyöry niskaan, kun avas oven eikä sieltä kyllä löytänykkä mitää! Päätin et ainaki puolet lähtee kirpparille. Lopputulos oli vähä eri... Poistoon lähti hame, farkut ja tuulipuvunhousut. ;D Säälittävää, mutta ku en halua luopua mistään! (Pyysin äidiltä tossa viikko sitten uutta mekkoo veljen rippijuhliin. Ehkä mä en tarvii, siivotessa juhlamekkosaldoks muodostu 8 juhlamekkoo+mun dirndl, joka sopii myös juhla-asuks. :D)
Meinasin laittaa kuvia vielä lisää, mutta toi nyt jumahti jostain syystä! Niitä siis lisää myöhemmin(:
♥Jenni

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan?"

Niimpä, ei kukaa. Mun aika täällä Wienissä loppu just sillon, kun maailma anto kaikkein parastaan ja kaikki oli taas hyvin. Palasin Suomeen ja nyt oon taas täällä! Siks aattelinki kirjottaa siitä, että millasia tunteita mussa heräs tänne saapuessa. Pelkoa, epävarmuutta, iloa, haikeutta...
Ensinnäkin olin suunnattoman ilonen, että pääsin tulemaan! Olin yhtä hymyä koko matkan, kun ees aattelin, että pääsen mulle niin rakkaaseen kaupunkiin. Mun toiseen kotiin! Loistin kilpaa auringon kanssa. Vielä lentokentällä astellessa ilo ja onnellisuus oli ainoot tunteet mitä mulla oli. Mutta sitten. Se hetki koitti, että piti ottaa laukku hihnalta ja mennä ulos niistä ovista ''ulkomaailmaan''. Muistan sillon n.10 kk sitten sen fiiliksen, kun mietin että tuolla mun uus perhe oottaa. Nyt se perhe ei oottanukkaan siellä. Itse piti selviytyä S-bahnille ja sieltä hotellille. Tämä oli se hetki kun muut tunteet alko nousta myös pintaan. Mieleen nousi kysymyksiä ''Entä jos?'' ''Mitä jos en osaa?'' ''Mitä jos tapahtuu näin?'' Pieni pelkokin alko nostaa päätään.

Kun pääsin S-bahnilla Landstrassen metropysäkille ja niin tutulle U3-linjalle, haikeus nosti päätään. Kuinka monta kertaa mä meninkään tän pysäkin ohi, sillon kun asuin täällä? Kun pääsin hotelliin olin niin väsyny, että nukahdin tunteiden sekamelskaan. Seuraavana aamuna aloin taas miettiä asioita. Kavereita koulussa. Vaihtarikavereita. Hostperheitä. Ajatukset risteili suuntaan jos toiseen. Mietin, että millasia reaktioita kavereissa herää mun näkemisen myötä. Miten mä ite reagoin? Entä jos sillon niin rakkaat kaverit ei haluukkaan nähä mua? Kaikki tällane ''epävarmuus'' nosti päätään, kun istuin metrossa kohti Stephansplatzia.

Kun pääsin kulkemaan metrolla, shoppailemaan Mariahilferille, Grabenille ja Kärtnerstrasselle ja näin Stephansdomin, tunsin sen, että mä oon kotona♥ Totta kai mun on hyvä olla Suomessaki siellä metsien perukoilla, mutta tää on toisenlaine koti. Oon aina tykänny asua Suomessa ja Kuopiossa, mutta melko varmasti jokanen on joskus pikkutyttönä ja vielä vähä isompanaki haaveillu siitä suurkaupunkielämästä Starbucksin kanssa. Nyt mulla on ne molemmat! Aattelen aina, et mulla on Suomessa oma elämä ja Itävallassa oma, enkä periaatteessa halua sekottaa niitä. Kummassaki maassa mulla on omat kaverit, molemmat yhtärakkaita. Ainut ero on, että täällä mulla ei oo pysyvää kotia, jonne mennä ilmottamatta.

Kun keskiviikkona menin käymään koululla, fiilikset alko taas seilailla edes takasin ja kaikki koulukavereiden kanssa koetut jutut alko pyöriä päässä pikakelauksessa. Schulball, akvaariopäivä, hyppytunnit. Sitten koitti se hetki, että näin ekan mun luokkalaisen. Ja kohta tuli muut perässä. Voi sitä haluksien ja riemun määrää. Tätä oli odotettu 4 kuukautta. Eilen näin vielä muutaman kaverin, joita en keskiviikkona nähnyt ja ehdottomasti hauskin reaktio oli, kun eräs ystävä minut nähdessään alko pomppia tasajalkaa, kiljua ja heiluttaa käsiään. :D Olin heti samalla tavalla mukana porukassa, kuin sillon kun lähdin pois viimeksi.

Tänään tuli sitten taas se pelkäämäni hetki. Sanoa hyvästit taas kerran. Minä huonona hyvästelijänä tietysti itkin jo aamulla kun heräsin. Olin koululla kokonaiset 15 minuuttia jotka oli täynnä itkua, halauksia ja lupauksia nähdä pian. ''3 kuukautta, niin sitten nähdään taas. Facebook on keksitty ja skype. Kyllä me selvitään!''

Tuli vähän romaani, mutta ei tällasesta aiheesta voi kirjottaa lyhyesti(: sunnuntaina palaan Suomeen ja sitten alotan yhen kivan 'projektin' täällä blogissa(:
Bis dann,
Jenni

Loppuun vielä muutama kuvamuisto ♥



Vika koulupäivä♥



Niko, Nici ja Remo♥

Debbie ja Martina♥

Minä ja Debbie♥



One day at aquarium! Was kann man sagen? :D




Martina ja Minä♥




Martina ja David♥